16. Palve algus

27. allaahumma bää’id bäinii wa bäinä khatajaajä kämää bää’dtä bäinä l-mašriqi wa l-maghrib, allaahumma naqqinii min khatajaajä, kämää junaqqaa th-thäubä l-äbjädu mina d-danas, allaahumma ghsilnii min khataajaaja bith-thälži wa l-mää’I wa l-bärd. –Oo Jumal, eralda mind minu pattudest, nagu eraldasid ida läänest. Oo Jumal, puhasta mind minu üleastumistest, nagu valget rõivast puhastatakse plekkidest. Oo Jumal, uhu minema mu patud jää, vee ja külmaga.[1]

28. subhäänäka llaahumma wabihamdika, watabaaraka smuka, wata’aala žäddukä, wa lää ilääha ghäiruka. – Au olgu Sulle, oo Jumal, ja kiitus, õnnistatud Sinu nimi ja ülendatud Sinu majesteetlikkus. Ei ole kedagi teist kummardamist väärt peale Sinu.[2]

29. wažžahtu wažhija lilläthii fatara s-samaawaati wa l-arda häniifän wa mää änää minä l-mušrikiin, innä salaati wa n-nusukii wa mahiääjä wa mämäätii lläähi rabbi l-’äälämiin, lää šäriikä lähu wa bidhäälikä umirtu wa änää minä l-muslimiin. allaahumma äntä l-mäliku lää iläähä illaa änt. änta rabbii wa änää ’äbdukä, zalamtu näfsii wa a’taraftu bidhänbi faghfir lii dhunuubii žämii’an innähu lää jaghfiru l-dhunuubä illää änt. wahdinii li ’ähsäni l-akhlaaqi lää jähdii li ähsänihää illää äntä, wasrif ’ännii säjji’ähää lää jasrifu ’ännii säjji’ähää illää äntä, läbbäikä wa sa’däikä. wa ö-khäiru kulluhu bijädäikä, wa š-šarru läisä iläikä, änää bikä wa iläikä, tabaarakta wa tä’ääläitä astaghfirukä wa ätuubu iläik. – Ma pööran oma näo tõelise usklikuna Selle poole, Kes lõi taevad ja maa. Ma ei ole nende hulgast, kes seostavad Jumalat kaaslastega. Tõesti, mu palve ja mu pühendumus, mu elu ja mu surm on Jumalale, maailmade Isandale, Tal ei ole kaaslasi. Nii on mind kästud ja ma olen nende hulgast, kes on alistunud. Oo Jumal, Sa oled Kuningas, mitte keegi pole väärt kummardamist peale Sinu. Sina oled minu Isand, ja mina olen Sinu sulane. Ma olen omaenda hinge vastu eksinud ja tunnistan oma pattu. Andesta kõik minu patud; tõesti, keegi ei andesta patte peale Sinu. Juhi mind mu iseloomu täiuse juurde, sest keegi ei juhi selle täiuse juurde peale Sinu. Kaitse mind minu iseloomu pahe eest, sest keegi ei kaitse mind selle pahe eest peale Sinu. Ma olen siin, Sinu teenistuses. Kõik hea on Sinu kätes ja pahet ei omistata Sulle. Ma olen Sinu (loodud) ja ma (naasen) Sinu manu. Sa oled Õnnistatuim, Ülistatuim. Ma otsin Su andestust ja pöördun patukahetsuses Sinu poole.[3]

30. allaahumma rabba žibraa’iila, wa mikaa’iila, wa israafiila faatira s-samaawaati wa l-ardi, ’äälima l-ghaibi wa š-šähäädäti, äntä tähkumu bäinä ’ibäädikä fiimää käänuu fiihi jakhtälifuun. hdiini limää khtulifä fiihi minä l-haqqi bi’idhnikä innäkä tähdii män täšää’u ilää siraatim-mustaqiim. – Oo Jumal, Gabrieli, Miikaeli ja Israfiili Isand; taevaste ja maa Tegija; nägematu ja nähtu Teadja; Sina mõistad Oma sulaste vahel kohtu selle üle, milles nad erinevad. Juhi mind selle suhtes tõe juurde, mille suhtes on erinevus, Sinu tahtel. Tõesti, Sa juhid õigele teele keda iganes soovid.[4]

31. allaahu akbaru käbiira, allaahu akbaru käbiira, allaahu akbaru käbiira, wal-hämdu lilläähi käthiira, wal-hämdu lilläähi käthiira, wal-hämdu lilläähi käthiira, wa subhääna llaahi bukratänwa asiilä. auudhu billäähi mina š-šaitaan: min näfkhihi, wa näfthihi, wa hamzih. – Jumal on Suurim, Kõige Suurem. Jumal on Suurim, Kõige Suurem. Jumal on Suurim, Kõige Suurem. Ülistus olgu Jumalal ohtrasti. Ülistus olgu Jumalal ohtrasti. Ülistus olgu Jumalal ohtrasti. Au olgu Jumalal päeva alguses ja lõpus. Otsin kaitset Jumalalt saatana eest. Tema hingamise ja tema hääle ja tema sosistamise eest. Otsin kaitset Jumalalt saatana eest. Tema hingamise ja tema hääle ja tema sosistamise eest. Otsin kaitset Jumalalt saatana eest. Tema hingamise ja tema hääle ja tema sosistamise eest.[5]

32. allaahumma läkä l-hämdu äntä nuuru s-samaawaati wa l-ardhi wa män fiihinna, wa läkä l-hämdu äntä qajjimu s-samaawaati wa l-ardi wa män fiihinna, (wa läkä l-hämdu äntä rabbu s-samaawaati wa l-ardi wa män fiihinna) (wa läkä l-hämdu läkä mulku s-samaawati wa l-ardi wa män fiihinna) (wa läkä l-hämdu) (äntä l-haqqu, wa wa’dukä l-haqqu, wa qauluku l-haqqu, wa liqaa’ukä l-haqqu, wa l-žännätu haqqun, wa n-naaru haqqun, wa n-nabijjuunä haqqun, wa muhammadun salla llaahu aläihi wa sällämu haqqu, wa s-sää’ätu haqqun) (allaahumma läkä äslämtu, wa äläikä täwäkkältu, wa bikä äämäntu, wa iläikä änäbtu, wa bikä khääsamtu, wa iläikä hääkämtu, fäghfir lii mää qaddamtu, wa mää äkhkhärtu, wa mää asrartu, wa mää ä’läntu) (äntä iläähi lää iläähä illää änt.) – Oo Jumal, ülistus olgu Sul. Sina oled Valgus taevastele ja maale ja kõigele, mida nad sisaldavad. Ülistus olgu Sul, Sa oled Alalhoidja taevastele ja maale ja kõigele, mida nad sisaldavad. (Ülistus olgu Sul, Sa oled Isand taevastele ja maale ja kõigele, mida nad sisaldavad.) (Ülistus olgu Sul, Sulle kuulub ülemvõim taevastes ja maa peal ja kõige üle, mida nad sisaldavad.) (Ülistus olgu Sul, Sa oled Kuningas taevastele ja maale ja kõigele, mida nad sisaldavad.) (Ja ülistus olgu Sul!) (Sa oled Tõde, Sinu lubadus on tõde, Sinu sõna on tõde, Sinu vastuvõtt on tõde, Paradiis on tõde, Põrgu on tõde, prohvetid on tõde, Muhammed (rahu ja õnnistus olgu temaga) on tõde ja Kohtutund on tõde.) (Oo Jumal, Sinule olen alistunud ja Sinust ma sõltun. Ma olen sinusse uskunud ja Sinu poole pöördun ma patukahetsuses. Sinu nimel ma vaidlen ja Sinu seatu järgi mõistan kohut. Andesta mulle see, mis olen saatnud ette ja mis olen jätnud seljataha; mis olen salajasse jätnud ja mis olen avalikustanud.) (Sina oled See, Kes saadab ette ja Sina oled See, Kes lükkab edasi. Ei ole kedagi, kes oleks väärt kummardamist peale Sinu.) (Sina oled mu Jumal, ei ole kedagi, kes oleks väärt kummardamist peale Sinu.)[6]

[1] Al-Bukhari 1/181, Muslim 1/419.

[2] Abu Dawud, Ibn Majah, An-Nasai, At-Tirmidhi. Vaata Al-Albani „Sahih At-Tirmidhi“ 1/77 ja „Sahih ibn Majah“ 1/135.

[3] Muslim 1/534.

[4] Muslim 1/534.

[5] Abu Dawud 1/203, Ibn Majah 1/265, Ahmad 4/85. Sarnane ka Muslimil 1/420.

[6] Al-Bukhari, Al-Asqalani, „Fathul-Bari“ 3/3, 11/116, 13/371, 423, 465. Vaata ka Muslim 1/532 (lühem versioon).