35. Duaad ahastuse vastu

122. lää iläähä illa llaahu l-’adhiimu l-häliim, lää iläähä illa llaahu rabbu l-’arši l-’adhiim, lää iläähä illa llaahu rabb u s-sämääwääti wa rabbu l-ard wa rabbu l-’arši l-käriim. – Pole kedagi kummardamisväärilist peale Jumala, Võimsa, Kannatliku. Pole kedagi kummardamisväärilist peale Jumala, võimsa trooni Isanda. Pole kedagi kummardamisväärilist peale Jumala, taevaste Isanda ja maa Isanda ja väärika trooni Isanda.[1]

123. allaahumma rahmätäkä äršuu fälää täkilnii ilää näfsii tarfätä ’äinin, wa aslih lii šä’nii kullähu, lää iläähä illa änt. – Oo Jumal, ma loodan Su halastusele. Ära jäta mind mu enda küüsi isegi mitte silmapilguks. Korrasta mu jaoks kõik mu asjad. Pole kedagi kummardamisväärilist peale Sinu.[2]

124. lää iläähä illä äntä subhäänäkä innii kuntu mina z-zaalimiin. – Pole kedagi kummardamisväärilist peale Sinu, ülistus olgu Sul. Tõesti, ma olen olnud pahategijate hulgast.[3]

125. allaahu allaahu rabbi lää ušrikä bihi šäi’än. – Jumal, Jumal on mu Isand. Ma ei pea kedagi Temaga võrdseks.[4]

[1] Al-Bukhari 8/154, Muslim 4/2092.

[2] Abu Dawud 4/324, Ahmad 5/42. Al-Albani pidas seda „Sahih Abu Dawudis“ 3/959 heaks.

[3] At-Tirmidhi 5/529. Al-Hakim pidas seda autentseks ja Ath-Thahabi nõustus temaga 1/505. Vaata ka Al-Albani „Sahih At-Tirmidhi“ 3/168.

[4] Abu Dawud 2/87. Vaata ka Al-Albani „Sahih Ibn Majah“ 2/335.