1. Ärkamisduaad

1. äl-hämdu li-lläähi l-lathii ähjäänää bä‛ädä mää ämäätänää wa iläihi n-nušuur. – Kiitus olgu Jumalal, Kes annab meile elu peale seda, kui on meile andnud surma ja Tema juurde on tagasipöördumine. (Sahih Al-Bukhari, Fath Al-Bari 11/113, Sahih Muslim 4/2083)

2. lää iläähä illa llaahu wahdahu lää šäriikä lähu, lähu l-mulk wa lähu l-hämd, wa huwa ‛älää kulli šäi’in qadiir. subhaan allaahi wa l-hamdu lilläähi wa lää iläähä illa llaahu wa llaahu akbar wa lää häwlä wa lää quwwata illää billäähi l-‛älijji l-‛ädhiim, rabbi ghfir lii. – Pole kedagi, kes oleks väärt kummardamist peale Jumala, Kellel ei ole kaaslasi. Temale kuulub ülemvõim ja Temale kuulub ülistus ja Tema on kõigeks võimeline. Ülistus olgu Jumalal. Kiitus olgu Jumalal. Pole kedagi, kes oleks väärt kummardamist peale Jumala. Jumal on suurim. Pole ei väge ega võimu peale Jumala – Kõrge, Võimsa. Mu Isand, andesta mulle!

(Igaühele, kes seda ütleb, andestatakse ja kui ta palub midagi Jumalalt, siis ta palvele vastatakse. Kui ta seejärel teeb wudu ja palvetab, siis ta palve võetakse vastu. Sahih Al-Bukhari, Fath Al-Bari 3/39, Ibn Majah 2/335)

3. äl-hämdu li-lläähi l-lathii ‛ääfäänii fii žäsädii wa radda ‛äläjjä ruuhii wa äthinä lii bi-dhikrihi. – Kiitus olgu Jumalal, kes andis mu kehale jõudu ja tagastas mulle mu hinge ja andis mulle võimaluse Teda meenutada. (At-Tirmidhi 5/473)

4. innä fii khalqi s-sämääwääti wa l-ardi wa khtilääfi l-läili wa n-nahaari lä-äjäätil li-uuti l-älbääb. älläthiinä jadkuruuna llaaha qijäämän wa qu‛uudan wa älää žunuubihim wa jätäfäkkäruunä fii khalqi s-samaawaati wa l-adri rabbanää mää khäläqtä häädä baatila s-subhaanaka faqinää ‛ädhääbä n-naar. rabbanää innäkä män tudkhili n-naara faqad äkhzäitähu wa mää liz-aalimiinä min ansaar. rabbanää innänää sämi‛nää munäädiiän junäädii lil-imääni än äminuu bi-rabbikum fä ämännä. rabbanää fäghfir länää dhunuubänää wa käffir ‛ännää säii’ätinää wa tawaffanää mä‛ä äl-abraar. rabbanää wa äätinää mää wa‛attänää ‛älää rusulikä wa lää tukhzinää jäumä l-qijjäämä. innäkä lää tukhlifu l-mi‛ääd. fästäžäbä lähum rabbuhum ännii lää udii‛u ‛ämälä ‛äämili m-minkum min dakarin äu unäthää. bä‛dukum min bä‛d. fä-ällädhiinä hääžäru wa ukhrižuu min diiäärihim wa uudhuu fii säbiili wa qaatalu wa qutiluu lä-ukäffirännä ‛änhum säjjiäätihim wa la-udkhilännähum žännätin täžrii min tähtihää l-anhaaru thäwääbäm min ‛indi llääh. wallaahu ‛indähu husnu th-thäwääb. lää jaghurrannäkä taqallubu llädhiinä käfäruu fii l-bilääd. nätää‛un qaliilun thumma ma’waahum žähännäm. wa bi’sä l-mihäädu. lääkini llädhiinä ttaqauu rabbahum lähum žännäätun tažrii min tähtihää l-anhaaru khaalidiina fiihää nuzuläm min ‛indi llääh. wa mää ‛indi lläähi khäirul lil-abraar. wa innä min ähli l-kitääbi lämän ju’minu bi-lläähi wa mää unzilä iläikum wa mää unzilä iläihum khaaši‛iinä li-lläähi lää jäštäruunä bi-äjääti lläähi thämänän qaliilän ulää’ikä lähum äžrahum ‛indä rabbihim. inna llaaha sarii‛u l-hisääb. jä’äjjuhää llädhiinä ämänu sbiruu wa saabiru wa raabituu wa ttaqu llaaha lä‛älläkum tuflihuun. – Tõesti, taevaste ja maa loomises ja öö ja päeva vaheldumises on mägid neile, kes mõistavad. Need, kes meenutavad Jumalat, nii seistes, istudes kui pikutades ning mõtisklevad taevastes ning maa peal oleva loodu üle (tõdevad): „Meie Isand, Sa ei ole seda (kõike) loonud asjata. Au olgu Sul! Päästa meid (põrgu)tule karistusest!” Meie Isand, tõesti seda, kelle sa lased Tulle siseneda, oled sa häbistanud ja halvategijaile ei ole abistajaid. Meie Isand, me tõesti kuulsime kutsujat usku kutsumas: „Uskuge oma Isandasse!“ ja me uskusime. Meie Isand, andesta meile meie patud ja eemalda meist meie halvad teod ja lase meil surra koos jumalakartlikega. Meie Isand, anna meile see, mille sa meile lubasid läbi Oma sõnumitoojate ja ära häbista meid Ülestõusmispäeval. Tõesti, Sa ei murra oma lubadust. Ja nende Isand vastas neile: „Ma ei lase iial kaotsi minna ühegi töötaja tööd teie hulgast, meestest ega naistest, te olete teineteisest. Seega need, kes rändasid välja või visati nende kodudest välja või said Minu nimel viga või võitlesid või said surma, neilt eemaldan ma kindlasti nende halvad teod ja võtan nad kindlasti vastu aedadesse, mille all voolavad jõed, tasuna Jumalalt ja Jumala juures on parim tasu. Ära lase end petta nende liikumisest üle maa, kes ei usu. (See on vaid) väike nauding; seejärel saab nende pelgupaigaks Põrgu ja närune on see puhkepaik. Kuid neile, kes kartsid oma Isandat, on aiad, mille all voolavad jõed. Nad jäävad igaveseks sinna peatuspaika Jumalalt. Ja see, mis on Jumalalt, on jumalakartlikele parim. Ja tõesti, Raamatu rahva hulgas on neid, kes usuvad Jumalasse ja mis sulle alla saadeti ja mis neile alla saadeti. (Nad on) alandlikud ega vaheta Jumala märke (või värsse) vähese tasu vastu. Neile on nende tasu nende Isanda juures. Tõesti, Jumal on arvepidamises kiire. Oo teie, kes te usute, jääge kindlaks (oma usus) ja pidage vastu (kannatlikkuses, oma vanelasele ja kirgedele) ja jääge paigale (vaenlasega silmitsi ja mošees palvetades) ja olge jumalakartlikud, et võiksite olla edukad. (3:190-200, Sahih Al-Bukhari, Fath Al-Bari 8/237, Sahih Muslim 1/530)